Lintubongausta

Tänä aamuna tapahtui se odotettu ja pelätty hetki. Toverini talitintti koputti keittiön akkunaan. Kaverikseen oli kutsunut pienen sinitiaisen syksyn ensivierailulle Vanhalle Metsätielle. - Missä ovat auringonkukansiemenet? Eihän täällä ole koko lintulautaa. Pähkinöistä nyt puhumattakaan....Sorry my littele friends. Lintulaudan kotipensas, iso ja kirvainen lumipallo, sai alkusyksystä häädön. Silloin  päätin, että meillä ei tänä talvena harrasteta lintujen talvituokintaa, niin hieno asia kun se onkin. Viime talvena aina niin mukava puuha, lintujen ruokkiminen, muuttui pakkopullaksi. Tuli kuppi täyteen. Jääköön siis talitintin kuppi tänä talvena täyttämättä. Olin henkisesti sparranut tätä aamua varten. En ratkea, puhkea vuolaisiin kyyneliin ja syöksy markettiin siemensäkkien juurelle itkemään. Jääköön pähkinät, talipallot, pötkylät ja patukat. Kalliitakin ovat ryökäleet.
-Lentäkää naapurin ruokintapaikalle. Siellä näkyy jo olevan siemenet paikallaan. Pystytänkö linnuille kyltin, nuoli naapurin lintulaudalle. Entäs kun ne ihanat punatulkut saapuvat tai pulleat peltopyyt lyllertävät jonossa paikalle. Kestääkö kantti vai komeileeko blogissani joku aamu kuva meidän akkunan alta, missä jököttää paksu heinäseiväs lintulautoineen ja talipalloineen....

Sukkakimara

"Lintulauta,välähdys keltaista. Yhtä kirkas kuin se ilo,jota tunnemme voidessamme antaa teille tämän langan. Meiltä teille rakkaudella."  Novitan lankakerissä on aivan ihania tekstejä. Ja lankojen nimet; talitintti,peipponen,pöllö, punatulkku jne. Ei vain voin olla ottamatta ihanaa lankakerää käteen,luomaan silmukoita  ja alkaa kutomaan villasukkia. Nämä raitasukat on kudottu talitintti langasta. Eikös se ole kuitenkin sinitiainen jolla on  sinistä päässä, ei talitintti. Novitan lintubongarilla on tainnut olla lintukirjasta väärä sivu esillä.

Aika moni sukulainen ja ystävä löytää tänä jouluna joulupaketista kutomani raitasukat. Lankakerien etiketeissä olevat hauskat lankojen nimet ja runonpätkät aion hyödyntää pakettikorteissa. Onneksi sormi on nyt parantunut ja voin jatkaa kutomisharrastustani taas täysin voimin. Viisi viikkoa sormi paketissa oli
piinallista.

                                    ....kuin seitsemän
                                        sydäntä sykkivää,
                                    seitsemän tähteä tuikkivaa,
                                   seitsemän kuusta kolisevaa...
   

                                  

Syysvärejä ja sammalpallo kokeiluja

Illan hämärä laskeutuu yllättäen ja niin nopeasti työpäivän jälkeen. Oli kuitenkin aivan PAKKO kipaista puolipimeään metsään hakemaan ämpärillinen sammalta ja kokeilla sammalpallojen tekoa. Sain idean bolgista Maalaisunelmaa, josta löytyy myös hyvät ohjeet pallojen tekoon. Kokeilin nyt aluksi ihan vain tälläisiä minipalloja tuikkulyhtyjen päälle. Aion tehdä viikonloppuna(jos ehdin) suurempia palloja ulkosalle. Ulkokoristeiksi sammalpallot sopivatkin paremmin, niistä kun lähtee melko voimakas metsänpohjan tuoksu. Näin minimuodossa ne menevät sisälläkin ainakin jonkin aikaa.

Jauhopeukaloita ja taatelikakkua

Mitä pidemmälle syksy etenee sitä mausteisempia tuoksuja keittiössämme leijuu. Viikonloppuna uunissa tuoksui syksyn ensimmäinen porkkanalaatikko ja perunalaatikko. Mielessä kävi ajatus;  joulun tuoksu. Ei vielä ihan, mutta pikkuriikkinen muistutus siitä, mitä ihania tuoksuja onkaan taas odotettavissa. Tänä iltana meillä tuoksuu vastaleivottu taatelikakku, joka on koko perheen suosikki kakku. Herkullinen ja ennen kaikkea helppo valmistaa. Apuleipurina minulla oli Arttu poikamme. Hän on tänä syksynä aloittanut kotitaloustunnit koulussa ja olivat tänään koulussa leiponeet korvapuusteja.  Hyvin olivat puustit onnistuneet.  Arttu sai pilkkoa taateleita ja sekoittella jauhoja. Vähän pöllähteli, mutta hyvin meni.

Syystunnelmia

 

Tänään huomasin, että ruska-aika alkaa olla lopuillaan. Melkein kaikki puut ja pensaat ovat pudottaneet kauniit värikkäät lehtensä. Vain jokunen pensas pitää vielä sinnikkäästi kiinni viimeisistä oranssin punertavista lehdistään. Iltahämärässä puut näyttävät melkein kuin hiilellä piirretyiltä, teräviltä ja kovilta tummuvaa taivasta vasten. Milloinkahan ne taas kasvattavat vihreät lehtensä? Sitä odotellessa  on aika tunnelmoida ja tehdä olo mukavaksi. Syysiltaa piristämään toin kotiin  tänään hehkuvan oranssin callunan. Pujotin vielä säärystimen ruukun päälle tuomaan lämmintä ja pehmeää tunnelmaa.

Hello everybody!

Pitkästä pitkästä aikaa päivitän blogiani. On ollut kolmen kuukauden tauko. Aika on vain rientänyt, enkä ole "ehtinyt"  kirjoittelemaan. Olen toki seuraillut teidän muiden blogeja melkein joka päivä, mutta oma motivaatio on ollut kateissa. Ehkäpä se taas tästä. Luonto ja maisemat ovat taas kerrassaan niin upeat, että kovasta pakkasesta huolimatta oli aivan pakko tarttua kameraan ja mennä ulos kuvaamaan. Mitä siitä vaikka sormet jäätyvät, kun luonto näyttää kerrassaan upealta. Pällistelin ulkona aivan haltioituneena.
Mitäs muuta tänne Vanhalle Metsätielle kuuluu. Meidän kylppäri remppa etenee hitaasti, mutta varmasti. Sauana ja kylpyhuone ovat viittä vaille valmiita. Kodinhoitohuone ei sitten ole läheskään valmis. Onneksi meillä on ollut tuo pihasauna ja se onkin lämmitetty ihan joka ilta. Jopa näillä paukkupakkasilla. Työlästä, mutta ah niin tunnelmallista.
Joulun laitto on jäänyt tänä vuonna vähemmälle, mutta näyttääpä se joulu sieltä tulevan ilman laittamistakin. Siivoukset saavat jäädä vähemmälle tänä jouluna. Pääasia, että on hyvä joulufiilis, paljon kynnttilöitä ja tietysti jouluruokaa ja herkkuja. Näillä eväillä syntyy tänä vuonna meidän joulu.

Kuvia kesäiseltä hautausmaalta

Yhtenä aurinkoisena kesäsunnuntaina lähdimme kastelemaan kukkia hautausmaalle ja nappasin kameran mukaani. Hautausmaalla on uskomattoman paljon kauniita kuvauskohteita ja valtavasti hienoja yksityiskohtia. Tässä muutamia otoksia retkeltämme.

Kesävarpaat!

Tänä aamuna tuntui että jalat painavat sata tonnia. Jalat ovat kovilla tässä helteessä ja töissä kun on jatkuvasti jalkojen päällä. Onneksi on iltatuuri ja aikaa tehdä kesän ensimmäinen jalkahoito terassilla. Kuppi kuumaa teetä ja jalat rentouttavaan jalkakylpyveteen. Aah.. mikä ihanuus. Kovettumien raspaus,  kynsien leikkaus ja viilaus sekä loppusilaukseksi  lakkaus ja rasvaus. Kehtaa taas laittaa sandaalit jalkaan.

Pyöreitä vuosia ja voileipäkakkua

Täytimme työkaverini kanssa kevättalvella pyöreitä vuosia, jotain kumpikin...Tarjosimme työkavereille voileipäkakkua. Kollega, taitava ja ahkera valokuvaaja, otti iloksemme muutaman kuvan tarjoilusta. Kiitos AC!

Vappusimat pulloihin

Itse tehty sima kuuluu ehdottomasti vappuun. Kaupan sima ei maistu simalta. Lasipulloissa on se oikea fiilis.  Muovipullot, ei kiitos! Vielä kun pullossa on oikea vanhanaikainen korkki niin vappu nyanssit alkavat

olla kohdallaan. Sokerimunkit voin kyllä sitten ostaa kaupasta. Enpä taida ehtiä  leipomaan enää ennen vappua. Hauskaa vappua kaikille lukijoilleni ja kiitokset kaikki te uudet lukijat, kun olette liittyneet lukijoikseni. On todella mukava saada  uusia vierailijoita tänne blogiini. Vielä kerran KLARA VAPPEN!

Ranskalaisvaikutteita

Pidän kovasti "vanhoista ranskalaisista" maalaisromanttisista tekstiileistä ja sisustusjutuista. Ajatelkaa, kuinka ihanaa olisi viettää lomaa, useita viikkoja  Ranskassa maaseudulla  idyllisessä pienessä kylässä. Toinen unelmien lomapaikka olisi Italiassa Toscanassa.  Oma pieni huvila vuokrattuna useiksi viikoiksi.  Runsaasti aikaa tutustua maaseutuun.Pyöräretkiä oliivilehdoissa ja viinitiloilla. Pyörän tarakalla piknik-kori pullollaan paikallisia herkkuja ja viiniä. Unelmia, jotka toivottavasti joskus toteutuvat...ehkä sitten eläkkeellä.

Ihania lahjoja siskolta

Heps kukkuu pitkästä aikaa. Talvilomaviikko alkaa olla loppupuolella. On mökkeilty, hiihdetty ja saunottu. Rentouduttu oikein kunnolla.  Vietetty myöhästyneitä syntymäpäiväjuhlia mökillä. Sisko toi ilokseni nämä ihanat lahjat. Seinäkalenteri on juuri minun makuuni. Mikä parasta se on ikuinen, käy vuodesta toiseen.

Lisäksi sain häneltä tämän ihanan kukka-asetelman ja hedelmäkorin. Olen  kauan ihaillut  tämäntyylistä hedelmäkoria ja nyt sen sain lahjaksi. Näköjään  joku tuntee makuni ja osasi ilahduttaa kivoilla lahjoilla.

Puuhastelua ystävänpäivänä

Tänään on ollut todella kaunis ystävänpäiväilma. Ilmassa on jo selvästi kevään odotusta. Minulla on ollut ihana päivä. Isäntä vei minut ulos syömään viime viikkoisen syntymäpäivän kunniaksi. Söimme herkulliset pippuripihvit. Maukasta.

Illalla iski puuhasteluvimma. Stradviks Villan AC on taas kerran ollut inspiraatiolähteeni. Ann Christine oli laittanu kehyksiin avaimen ja lukon. Kaunista. Kiitos AC hyvästä ideasta. Minun ostamiini kehyksiin löysi tiensä isännän vanha perintötaskukello. Taustaksi laitoin Ulla-Kristiinan, blogista Kattojen Yllä, lähettämän ihanan kortin. Minusta se sopii taustaksi mainiosti. Vanhan tyylinen kortti ja taskukello kertovat molemmat omaa tarinaansa menneeltä ajalta.

Vanhat palkintolusikat laitoin toiseen kehykseen. Taitavat olla ala-asteen hiihtokilpailuista, joita aina inhosin. No, jäi niistä  jotain kivaa muistoksi, patinoituneet vanhat lusikat. Taustaksi rypstin vanhan kirjekuoren sisäosan. Olenpas minä luova tänään....hih hih.

Samaan paperiin kääräisin nipun kynttilöitä, jotka olen itse valanut tai siis oikein sanottuna kastanut. Ikivanhasta mummoni tyynynliinasta leikkasin palan pitsiä somisteeksi. Tunnearvoa. Itse tyynynliina oli jo kulunut, eikä lainkaan kaunis. Näin pala  tyynynliinaa sai uuden "elämän". Monta palaa odottaa vielä uusiokäyttöä.
Oikein hyvää ystävänpäiväiltaa kaikille blogiystäville ja lukijoilleni!

Vuosi-inventaario

Lueskelin Elinan blogia Lypsy, ja hänen inspiroimana aloin pohtia mennyttä vuotta ja vähän tulevaakin. Elinalla on kadehdittavan pitkä lista asioista ja tapahtumista menneeltä vuodelta. Mietin tässä, mitä minulle kuuluu. Millainen oli mennyt vuosi?

- Aviomies on pysynyt rinnallani koko vuoden (jo 15 vuotta) ja rakastaa minua yhä ja minä häntä.

-Lapset ovat taas varttuneet ja kasvaneet murkuiksi. Onnellisia nuoria miehen alkuja.

-Minua ei ole saneerattu. Saan olla vakituisessa työssä näin lama-aikana.

-Asuntovelka on pienentynyt rutkasti.

-Nautin täysin siemauksin kesän puutarhatöistä.

-Tomaattisato oli mahtava ja maittava.

-Löysin tieni blogimaailmaan ja sain uuden harrastuksen bloggaamisen.

-Olen sisustanut kotiamme rakkaudella

-Poltin uskomattomat määrät kynttilöitä, tuikkuja ja lyhtyjä syksyn ja joulun aikaan.

-Innostuin valokuvauksesta ja invsetoin uuteen järjestelmäkameraan. Olen nyt Olympus E520:n onnellinen omistaja.

-Hiihdin useita satoja (tai no kymmeniä) kilometrejä. Harrastus jatkuu yhä ja lunta riittää.

-Saunoin JOKA PÄIVÄ. Usko tai älä.

-Olen herkutellut hyvällä ruualla ja viinillä.

- En ole lihonnut

- Olen opetellut rauhoittumaan.

Listaa voisi jatkaa sivukaupalla. Elämänihän on MUKAVAA JA ONNELLISTA. Ympärillä on rakkaita ihmisiä, on töitä, toimeentulo, koti ja perhe sekä terveyttä. Jatkan samaan malliin tänäkin vuonna.

T. Elisabet

Jolupukki virailulla

Kynttilämeri jouluaattona hautausmaalla

Jouluaaton perinteisiin kuuluu joka joulu haudoilla käynti juuri hämärän laskeuduttua. Kynttilöin valaistu hautausmaa oli kaunis ja tunnelmallinen. Olisi ollut mukava kulkea kauemminkin kameran kanssa kuvaamassa, mutta pakkanen kiristyi ja sormia alkoi palella.

Talitinttien herkut

Lintujen talviruokinta on nyt ajankohtaista, kun pakkanen paukkuu ja tintit palelee. Tämä suloinen lintulauta oli  taas niitä måste köpa hankintoja. Lintujen syömispuuhia on kiva seurailla ikkunasta. Näkymä on suoraan aamukahvipöydästä. (jo on kumma pöytä, kun siitä kaikki näkymät avautuu, johan siitä näkyy pihakuusi...)No, se nyt vain sattuu olemaan suuri ikkuna ja maisemana koko takapiha. Tykkään ostella linnuille erilaisia herkkuja. Parhaiten kaupaksi käyvät pähkinät ja auringonkukan siemenet.  Lasten mielestä hauskin (nimeltään) on ollut Tintin herkkupötkö. Pötkylä näytää olevan jo aika kaluttua kamaa.

Kirje joulupukille

On kulunut jo vuosia siitä kun viimmeksi kirjoitin sinulle. Vanhojen papereiden kätköistä löytyi vuonna -79 kirjoittamani kirje joulupukille. Kuinka liekään sinne joutunut?? Eivät olleet lapsen toiveet silloin suuria. Perheenjäseniä oli muistettu rakkaudella. Koiraakin oli muistettu lahjatoiveella. Mieli yhä kuin tuolla kirjeen 30 vuotta sitten kirjoittaneella lapsella esitän sinulle toiveeni tänä jouluna.

* AIKAA JA OIVALLUSTA
Anna minun oivaltaa, että elämä on tässä ja nyt. Elämä menee ohi, kun kaikki aika menee tulevaisuuden pohtimiseen. Osaisinpa nauttia jokaisesta päivästä.

* KIITOLLISUUTTA
Pois minusta "aina vain enemmän" ajattelu. Anna ymmärrystä havitella ja hankkia kaikkea kohtuudella.
Paljon olisi karsimisen varaa. Tahtoisin olla kiitollinen siitä mitä minulla on, niin aineellisista kuin aineettomista asioista.

* KOHTUUTTA JA KÄRSIVÄLLISYYTTÄ
Suuria odotuksia niin kotona kuin työssä, melkeinpä mahdottomia. Rima on nostettuna niin korkealle, ettei hyppääjä voi sitä millään ylittää.Kerta toisensa jälkeen rima putoaa kolisten. Rima pitää olla ja sen yli on toki mentävä, mutta kohtuus on monesti kadoksissa. Tämä tekee surulliseksi. Riittämttömyyden tunne valtaa mieleni. Mikään ei suju. Kärsivällisyys loppuu kesken.

* AIKAA LÄHEISILLENI
Tahtoisin olla iloisempi ja myötätuntoisempi. Parempi läheisilleni. He kaipaavat minua ja minä heitä. Koska viimeksi muistin kiittää tai kannustaa. Siitä on liian kauan.

* AITOA JOULUN TUNNELMAA
Lapsuuden jouluina pakkanen paukkui ja lunta oli metrikaupalla. Tontut kurkistelivat ikkunoista. Uunissa paistuvassa kinkussa oli joulun odotusta. Kaipaan lapsuuden joulujen tunnelmaa minkä jakaa läheisteni kanssa. Pois kiire ja hoppu.

* SYDÄMEEN JOULUN TEEN
....ja mieleen hiljaiseen taas Jeesuslapsi syntyy uudelleen.Kaiken tämän jouluhälinän keskellä tahtoisin muistaa joulun sanomaa ja hiljentyä viettämään yhdessä rauhallista joulua.


PS. Myöhästyneet kiitokset vuoden -79 lahjoita.

 LÄMPIMIN TERVEISIN
 ELISABET
 

   

Joulukuusen katselu retkellä

Mitä parhain ilma lähteä metsäretkelle. Termariin kuumaa glögiä ja evääksi pipareita ja luumuja. Here we come christmas trees. Pieni pakkanen oli piirtänyt luontoon ihania  pieniä taideteoksia. Riitettä ojassa vedenpinnalla, pieniä kimaltelevia vesipisaroita heinikossa. Kaunista.

Kuusi  kaunis. Sinut me valitsemme arvokkaaseen tehtävään, joulukuuseksemme. Saat tulla koristamaan olohuonettamme ja levittämään ihanaa kuusentuoksua ympärillemme tänä jouluna. Vielä hetken saat odottaa.Tulemme noutamaan sinut jouluviikolla kotiimme. Löysimme kauniin kapean kuusen, jossa oksat ovat kasvaneet kauniisti ylöspäin.  Pihakuuseksi valitsimme ISON kolmimetrisen paksurunkoisen näyttävän kuusen. Se on upein pihakuusi, mitä meillä on koskaan ollut. Otan kuvia, kunhan saamme siihen kynttilät. Oli melkoinen urakka raahata se metsästä autolle. Vedimme sitä yhdessä mieheni kanssa monta sataa metriä. Useasti piti  huilata välillä.  Urakan päälle maistuikin kuuma glögi.