Kirje joulupukille

On kulunut jo vuosia siitä kun viimmeksi kirjoitin sinulle. Vanhojen papereiden kätköistä löytyi vuonna -79 kirjoittamani kirje joulupukille. Kuinka liekään sinne joutunut?? Eivät olleet lapsen toiveet silloin suuria. Perheenjäseniä oli muistettu rakkaudella. Koiraakin oli muistettu lahjatoiveella. Mieli yhä kuin tuolla kirjeen 30 vuotta sitten kirjoittaneella lapsella esitän sinulle toiveeni tänä jouluna.

* AIKAA JA OIVALLUSTA
Anna minun oivaltaa, että elämä on tässä ja nyt. Elämä menee ohi, kun kaikki aika menee tulevaisuuden pohtimiseen. Osaisinpa nauttia jokaisesta päivästä.

* KIITOLLISUUTTA
Pois minusta "aina vain enemmän" ajattelu. Anna ymmärrystä havitella ja hankkia kaikkea kohtuudella.
Paljon olisi karsimisen varaa. Tahtoisin olla kiitollinen siitä mitä minulla on, niin aineellisista kuin aineettomista asioista.

* KOHTUUTTA JA KÄRSIVÄLLISYYTTÄ
Suuria odotuksia niin kotona kuin työssä, melkeinpä mahdottomia. Rima on nostettuna niin korkealle, ettei hyppääjä voi sitä millään ylittää.Kerta toisensa jälkeen rima putoaa kolisten. Rima pitää olla ja sen yli on toki mentävä, mutta kohtuus on monesti kadoksissa. Tämä tekee surulliseksi. Riittämttömyyden tunne valtaa mieleni. Mikään ei suju. Kärsivällisyys loppuu kesken.

* AIKAA LÄHEISILLENI
Tahtoisin olla iloisempi ja myötätuntoisempi. Parempi läheisilleni. He kaipaavat minua ja minä heitä. Koska viimeksi muistin kiittää tai kannustaa. Siitä on liian kauan.

* AITOA JOULUN TUNNELMAA
Lapsuuden jouluina pakkanen paukkui ja lunta oli metrikaupalla. Tontut kurkistelivat ikkunoista. Uunissa paistuvassa kinkussa oli joulun odotusta. Kaipaan lapsuuden joulujen tunnelmaa minkä jakaa läheisteni kanssa. Pois kiire ja hoppu.

* SYDÄMEEN JOULUN TEEN
....ja mieleen hiljaiseen taas Jeesuslapsi syntyy uudelleen.Kaiken tämän jouluhälinän keskellä tahtoisin muistaa joulun sanomaa ja hiljentyä viettämään yhdessä rauhallista joulua.


PS. Myöhästyneet kiitokset vuoden -79 lahjoita.

 LÄMPIMIN TERVEISIN
 ELISABET