Tänään oli makoisa mansikkapäivä. Edes yksi laatikollinen mansikoita on pakko saada pakkaseen talven varalle. Ja kulhollinen pitää jättää heti syötäväksi, jotta saadaan suut makiaksi...
Tilataidetta sokerilla....Hi hi. Tätä hommaa ei talon miesväki ymmärrä. Äitee taas leikkii kameran kanssa.
Keittiömme vuosimallia -72! Sitä SUURTA remppaa odotellessa (ja lottovoittoa...) teimme alkukesästä pientä pintaremonttia keittiössä. Ovet saivat uuden maalipinnan, varmaankin jo viidennen kerran. Tällä kertaa entinen sininen keittiö muuttui valkoiseksi. Seiniin valitsimme Boråsin Karlslundin mallistosta tapetin. Vanhemman pojan kommentti: " Aika vanhanaikaista tapettia." Sitäpä nimenomaan. Puutalon henkeen sopivaa.
Eteisemme laajennusosa valmistui jo viime jouluksi. Kovin ahkerasti ei siis ole tullut päivitettyä blogia. Vanha pikkuruinen tuulikaappi on enää muisto ja nyt meillä on vihdoin ja viimein tilava ja toimiva eteinen. Kelpaa tänne nyt levitellä skeittareita ja tennareita. Eilen illalla lattialla lojui melkoinen määrä sekä omien että vierailevien teinien popoja ja isosta lattiatilasta huolimatta kaikki sikinsokin oven suussa.
Tämä pöytä on VANHA! Ikää pöydällä on tietääksemme 150 - 200 vuotta. Monenmoista aikakautta on vanhus nähnyt ja monta tarinaa kuullut. Pesimme pöydän perusteellisesti kidesoodalla ja öljysimme pinnan anttiikitammen värisellä puuöljyllä. Entiset pyökin väriset tuolit eivät tietenkään sovi yhteen vanhan patinoituneen pöydän kanssa. Tuolit saivat niskaansa vaaleat huput.
Näkymä eteishallista olohuoneeseen. Pienen tarjoilupöydän paikalla oli ruma kaapinrotisko, joka sai häädön. Seinä tapetoitiin Boråsin Vintage tapetti mallistosta lötytneellä kukkatapetilla.
Kirjan kansien välissä kuvat säilyvät pitkään, jopa tuleville sukupolville. Tietokoneella lojuvat kuvatiedostot eivät säily. Jonain päivänä tapahtuu se väistämätön. Puff.....ja
kuvat häviävät pienikisi atomeiksi ja tallentamasi muistot ja tärkeät aikakautesi dokumentit leijalevat ääerttömässä bittiavaruudessa sikin sokin biljoonien muiden muistojen seassa. Tulevaisuudessa ei mennäkään kirjastoon tai arkistoon etsimään vanhoja valokuvia mikrofilmeiltä, vaan joku neropatti kalastelee avaruuteen karanneita bittejä ja myy haaviinsa saamansa muistot kovaan hintaan kansalaisille.
Elämää Vanhalla Metsätiellä kuvakirjan olen tehnyt jo ajat sitten. Nyt olisi tarkoitus alkaa väsätä kuvakirjaa miehelleni syntymäpäivälahjaksi. Kerään valokuvia hänen eri elämänvaiheista aina lapsuudesta saakka, skannaan kuvat koneelle ja teen kuvakirjan. Helppoa eikä maksa paljon ja takuuvarmasti lahjan saaja ilahtuu omasta elämästä kertovasta kirjasta. Kuvakirjan voi edullisesti tilata täältä PhotoBox.
Meidän porstuaprojekti on edennyt tapetointi vaiheeseen. Siinä rumbassa kuluikin mukavasti eilinen pyhäpäivä. Eteinen on muuten kauttaaltaan tapetoitu kukonaskelkuvioisella lasikuitutapetilla ja maalattu maitokahvin väriseksi, mutta yksi seinä tapetoitiin tällä tehostetapetilla. I love it. Se on niin mua.Käyn vähä- väliä tuijottelemassa eteisen seinää ja fiilistelemässä. Mielikuvitus alkaa laukata kun tapetin vanhoja tekstejä lueskelee. Tapetoinnista yli jääneille hukkapaloille keksin mainion käyttökohteen. Ne sopivat hienosti lahjapakettien käärepaperikisi. Tällaiseen kuosiin on kiva kääräistä esim. kirja lahjaksi. Jos joku haluaa muutaman palan, niin lahjoitan mielelläni.
Tämän tekstijulisteen ostin jo paljon ennenkuin eteisremppaa oli edes aloitettu. Tiesin jo silloin, että uuden eteisen seinälle tämän joskus ripustan. Mutta en löydä sopivaa kehystä tähän. Mikä sopisi, ehdotuksia???
Seuraavaksi alan etsiä eteisen kattoon sopivaa valaisinta. Riippuvalaisin vai plafondi? Ehkä eteisessä plafondi on hyvä vaihtoehto. Valaisimessa saisi olla tapetin henkeen sopivaa menneen ajan tuulahdusta. Sopiva malli löytyy varmasti täältä Plafondi - Laatuvalaisin.fi
.
Tänä aamuna tapahtui se odotettu ja pelätty hetki. Toverini talitintti koputti keittiön akkunaan. Kaverikseen oli kutsunut pienen sinitiaisen syksyn ensivierailulle Vanhalle Metsätielle. - Missä ovat auringonkukansiemenet? Eihän täällä ole koko lintulautaa. Pähkinöistä nyt puhumattakaan....Sorry my littele friends. Lintulaudan kotipensas, iso ja kirvainen lumipallo, sai alkusyksystä häädön. Silloin päätin, että meillä ei tänä talvena harrasteta lintujen talvituokintaa, niin hieno asia kun se onkin. Viime talvena aina niin mukava puuha, lintujen ruokkiminen, muuttui pakkopullaksi. Tuli kuppi täyteen. Jääköön siis talitintin kuppi tänä talvena täyttämättä. Olin henkisesti sparranut tätä aamua varten. En ratkea, puhkea vuolaisiin kyyneliin ja syöksy markettiin siemensäkkien juurelle itkemään. Jääköön pähkinät, talipallot, pötkylät ja patukat. Kalliitakin ovat ryökäleet.
-Lentäkää naapurin ruokintapaikalle. Siellä näkyy jo olevan siemenet paikallaan. Pystytänkö linnuille kyltin, nuoli naapurin lintulaudalle. Entäs kun ne ihanat punatulkut saapuvat tai pulleat peltopyyt lyllertävät jonossa paikalle. Kestääkö kantti vai komeileeko blogissani joku aamu kuva meidän akkunan alta, missä jököttää paksu heinäseiväs lintulautoineen ja talipalloineen....
Makuhuoneen lattaimateriaaliksi valitsimme laminaatin, tammen värisen lankkulaminaatin. Mitä enemmän madonreikäjäljitelmää sen parempi. Huolellisesti valitsin kaikista reikäisimmän näköiset palat näköalapaikalle. Vanha hulluna ihastun aina kaikkeen mikä edes vähän näyttää vanhalta ja kuluneelta. Unelmataloni olisi vanha maharottoman suuri pohjalainen maalaistalo, joka seisoisi ylväänä mäen päällä ja katselisi alas jokilaaksoon komiaa peltomaisemaa. Nyt on vain huokaistava syvään ja tyydyttävä tähän meidän 70-lukulaiseen retrotaloon metsänlaidassa ja yritettävä tehdä tästä mahdollisimman mukava ja kotoisa pesä.
Pehmeälle lampaantaljamatolle on luksusta upottaa aamulla paljaat varpaat. Vilukissan varpaat ovat kyllä visusti lymyssä villasukkien sisällä, mutta tuntuu se pörröinen matto ihanalta villasukkien allakin. Näitä lampaantaljoja on meidän kodissa viskottu paikasta toiseen. Välillä ne ovat olleet sohvalla tai lepotuolilla, välillä jopa pihasaunan pukuhuoneessa sisustusrekvisiittana. Nyt ne taisivat löytää lopullisen paikkansa sängymme vierusmattoina.
Sopivia yöpöydän lamppuja etsin kauan. Lopulta tykästyin näihin home- printillä varaustettuihin yksilöihin. Lamppujen jalat ovat valkoista puuta ja varjostimet on helppo vaihtaa kun alkaa kyllästyttämään.
Always kiss me good night- tekstitarra löysi paikkansa makuhuoneen seinältä. -Pitääkö tuo sitte myös tehdä, kysäisi isäntä kun sovittelimme tekstiä vatupassin kanssa seinälle? No, ei oo toteutunu....
"Lintulauta,välähdys keltaista. Yhtä kirkas kuin se ilo,jota tunnemme voidessamme antaa teille tämän langan. Meiltä teille rakkaudella." Novitan lankakerissä on aivan ihania tekstejä. Ja lankojen nimet; talitintti,peipponen,pöllö, punatulkku jne. Ei vain voin olla ottamatta ihanaa lankakerää käteen,luomaan silmukoita ja alkaa kutomaan villasukkia. Nämä raitasukat on kudottu talitintti langasta. Eikös se ole kuitenkin sinitiainen jolla on sinistä päässä, ei talitintti. Novitan lintubongarilla on tainnut olla lintukirjasta väärä sivu esillä.
Aika moni sukulainen ja ystävä löytää tänä jouluna joulupaketista kutomani raitasukat. Lankakerien etiketeissä olevat hauskat lankojen nimet ja runonpätkät aion hyödyntää pakettikorteissa. Onneksi sormi on nyt parantunut ja voin jatkaa kutomisharrastustani taas täysin voimin. Viisi viikkoa sormi paketissa oli
piinallista.
....kuin seitsemän
sydäntä sykkivää,
seitsemän tähteä tuikkivaa,
seitsemän kuusta kolisevaa...
