Sadepäivän iloksi kesämuistoja

Sade piiskaa ikkunaruutuun ja tuuli riepottelee koivunoksia. Viimeiset kellastuneet lehdet yrittävät nousta vielä kerran tanssiin, mutta raskas sade pakottaa ne takaisin maata vasten. Syksyn sydän sykkii kiihkeimmillään. Kesän jäljet katoavat ja raikkaat  ja kepeät  kesän tuoksut ovat muuttuneeet  vahvoiksi syksyn aromeiksi. On hämärähyssyn ja hiljaisuuden aika. Muistot menneestä kesästä, aurinkoisita päivistä ja väriloistosta ovat tallentuneet valokuviksi, joista ammmenan iloa tähän sateiseen päivään.

Olen ollut jo reilut neljä viikkoa "yksikätisenä". Mursin oikean käden keskisormen ja olen joutunut pitämään siinä lastaa. Tällä viikolla sain lastan vihdoin pois ja alkoi kuntouttaminen. Kevyttä sidettä olisi vielä jaksettava pitää ensi torstaihin saakka, jolloin palaan taas työelämään. Yksikätisenä arki on paljon haastavampaa ja on ollut pakko pysähtyä ja hidastaa tahtia, mikä on kyllä tehnyt hyvää niin sielulle kuin ruumillekin. On ollut aikaa omille ajatuksille. Blogiakin jaksaa taas päivittää. Olen jo jonkin aikaa kirjoittanut Vanhan Metsätien elämästä myös Suomela blogin sivuilla ja välillä on tullut mieleen , onko mielekästä kirjoittaa kahta blogia. Molemmat blogini ovat kuitenkin rakkaita minulle ja kummastakaan en malttaisi luopua. Toivottavasti lukijoita riittää molempiin. Aika näyttää jatkuuko molemmat vai luovunko toisesta.

Hämärähyssyn pauloissa hyvää viikonloppua kaikille lukijoilleni

Elisabet

Makuuhuoneen remontti valmistuu

Elokuussa kesälomalaista ovat ilmat suosineet. Eipä ole ollut aikaa nauttia leppoisista ja lämpöisistä kesälomapäivistä. Meillä on nimittäin tehty remonttia. Työn alla ovat makuhuoneemme sekä eteinen. Sitten onkin puoli taloa remontoitu. Ensi kesänä EMME aio remontioda yhtään mitään.( Sanomatta paras....) Makkari alkaa olla valmis, niitä kuuluisia viimeisiä listoja lukuunottamatta.  Parin viikon olohuoneesssa nukkumisen jälkeen uni maistuu makealta vasta remontoidussa makuuhuoneessa. Huoneen päävärinä  on lämmin ruskea. Eteisestä aukeaa lasinen pariovi suoraan makuuhuoneeseen. Oli kallis, mutta niin upea.
Eteisen laajennus ja remontointi on vielä pahasti vaiheessa. Laitan kuvia kunhan valmistuu....Nautitaan elokuun pimenevistä illoista ja sytytellään lyhtyjä ja kynttilöitä. Syksy on ihanaa aikaa!

Mustikanvarpukranssi ja lisää sammalpalloja

Jos metsään tahdot mennä nyt sä takuulla yllätyt. No enpä muistanut mennessäni, että hirvimiehet ovat  nyt  metsissä. Siellä heitä vilisi metsäteiden varsilla pyssyt ojossa.  Olin päättänyt sammalet ja jäkälät hakea ja ne myös hain. Sen verran on kuitenkin itsesuojeluvaistoa, etten pahimmalle tulilinjalle tuppautunut,  vaan löysin paikan mistä keräsin saaliini turvallisin mielin. Väsäilin lisää sammalpalloja  ja kokeilin pallon tekoa myös jäkälästä. Mustikanvarvuista tein kranssin, joka on  yhtä hassahtaneen näköinen kuin tekijänsä.

Syysvärejä ja sammalpallo kokeiluja

Illan hämärä laskeutuu yllättäen ja niin nopeasti työpäivän jälkeen. Oli kuitenkin aivan PAKKO kipaista puolipimeään metsään hakemaan ämpärillinen sammalta ja kokeilla sammalpallojen tekoa. Sain idean bolgista Maalaisunelmaa, josta löytyy myös hyvät ohjeet pallojen tekoon. Kokeilin nyt aluksi ihan vain tälläisiä minipalloja tuikkulyhtyjen päälle. Aion tehdä viikonloppuna(jos ehdin) suurempia palloja ulkosalle. Ulkokoristeiksi sammalpallot sopivatkin paremmin, niistä kun lähtee melko voimakas metsänpohjan tuoksu. Näin minimuodossa ne menevät sisälläkin ainakin jonkin aikaa.

Kukapa pitäisi vanhoista hellanlevyistä

 Keittiössämme jököttää vanha liesi. Palvelusvuosia on tainnut jo kertyä enemmän kuin tarpeeksi, mutta en vain malta hellaparkaa vielä päästää eläkkeelle. Sen uuni  kun ei vielä koskaan ole pettänyt minua. Joka kerta kakut ovat onnistuneet. Se on hyvän uunin ansiota. Mikään komistus vanha hellarouva ei ole, mutta stailaataan, niin johan vanhakin komistuu. Lieden päälle heittetty pyyhe on hyvä ensiapu. Kunhan vain muistaa ottaa pyyhkeen pois ennenkuin laittaa hellanlevyn lämpiämään. Muuten saattaa joutua pian stailaamaan paljon muutakin...

Jauhopeukaloita ja taatelikakkua

Mitä pidemmälle syksy etenee sitä mausteisempia tuoksuja keittiössämme leijuu. Viikonloppuna uunissa tuoksui syksyn ensimmäinen porkkanalaatikko ja perunalaatikko. Mielessä kävi ajatus;  joulun tuoksu. Ei vielä ihan, mutta pikkuriikkinen muistutus siitä, mitä ihania tuoksuja onkaan taas odotettavissa. Tänä iltana meillä tuoksuu vastaleivottu taatelikakku, joka on koko perheen suosikki kakku. Herkullinen ja ennen kaikkea helppo valmistaa. Apuleipurina minulla oli Arttu poikamme. Hän on tänä syksynä aloittanut kotitaloustunnit koulussa ja olivat tänään koulussa leiponeet korvapuusteja.  Hyvin olivat puustit onnistuneet.  Arttu sai pilkkoa taateleita ja sekoittella jauhoja. Vähän pöllähteli, mutta hyvin meni.

Syystunnelmia

 

Tänään huomasin, että ruska-aika alkaa olla lopuillaan. Melkein kaikki puut ja pensaat ovat pudottaneet kauniit värikkäät lehtensä. Vain jokunen pensas pitää vielä sinnikkäästi kiinni viimeisistä oranssin punertavista lehdistään. Iltahämärässä puut näyttävät melkein kuin hiilellä piirretyiltä, teräviltä ja kovilta tummuvaa taivasta vasten. Milloinkahan ne taas kasvattavat vihreät lehtensä? Sitä odotellessa  on aika tunnelmoida ja tehdä olo mukavaksi. Syysiltaa piristämään toin kotiin  tänään hehkuvan oranssin callunan. Pujotin vielä säärystimen ruukun päälle tuomaan lämmintä ja pehmeää tunnelmaa.