Lintubongausta

Tänä aamuna tapahtui se odotettu ja pelätty hetki. Toverini talitintti koputti keittiön akkunaan. Kaverikseen oli kutsunut pienen sinitiaisen syksyn ensivierailulle Vanhalle Metsätielle. - Missä ovat auringonkukansiemenet? Eihän täällä ole koko lintulautaa. Pähkinöistä nyt puhumattakaan....Sorry my littele friends. Lintulaudan kotipensas, iso ja kirvainen lumipallo, sai alkusyksystä häädön. Silloin  päätin, että meillä ei tänä talvena harrasteta lintujen talvituokintaa, niin hieno asia kun se onkin. Viime talvena aina niin mukava puuha, lintujen ruokkiminen, muuttui pakkopullaksi. Tuli kuppi täyteen. Jääköön siis talitintin kuppi tänä talvena täyttämättä. Olin henkisesti sparranut tätä aamua varten. En ratkea, puhkea vuolaisiin kyyneliin ja syöksy markettiin siemensäkkien juurelle itkemään. Jääköön pähkinät, talipallot, pötkylät ja patukat. Kalliitakin ovat ryökäleet.
-Lentäkää naapurin ruokintapaikalle. Siellä näkyy jo olevan siemenet paikallaan. Pystytänkö linnuille kyltin, nuoli naapurin lintulaudalle. Entäs kun ne ihanat punatulkut saapuvat tai pulleat peltopyyt lyllertävät jonossa paikalle. Kestääkö kantti vai komeileeko blogissani joku aamu kuva meidän akkunan alta, missä jököttää paksu heinäseiväs lintulautoineen ja talipalloineen....

Vielä kerran makuuhuone kuvia

Makuhuoneen lattaimateriaaliksi valitsimme laminaatin, tammen värisen lankkulaminaatin. Mitä enemmän madonreikäjäljitelmää sen parempi. Huolellisesti valitsin kaikista reikäisimmän näköiset palat näköalapaikalle. Vanha hulluna ihastun aina kaikkeen mikä edes vähän näyttää vanhalta ja kuluneelta. Unelmataloni olisi vanha maharottoman suuri pohjalainen maalaistalo, joka seisoisi ylväänä mäen päällä ja katselisi alas jokilaaksoon komiaa peltomaisemaa. Nyt on vain huokaistava syvään ja tyydyttävä tähän meidän 70-lukulaiseen retrotaloon metsänlaidassa ja yritettävä tehdä tästä mahdollisimman  mukava ja kotoisa pesä.

Pehmeälle lampaantaljamatolle on luksusta upottaa aamulla paljaat varpaat. Vilukissan varpaat ovat kyllä visusti  lymyssä villasukkien sisällä, mutta tuntuu se pörröinen matto ihanalta villasukkien allakin. Näitä lampaantaljoja on meidän kodissa viskottu paikasta toiseen. Välillä ne ovat olleet sohvalla tai lepotuolilla, välillä jopa pihasaunan pukuhuoneessa sisustusrekvisiittana. Nyt ne taisivat löytää lopullisen paikkansa sängymme vierusmattoina.

Sopivia yöpöydän lamppuja etsin kauan. Lopulta tykästyin näihin home- printillä varaustettuihin yksilöihin. Lamppujen jalat ovat valkoista puuta ja varjostimet on helppo vaihtaa kun alkaa kyllästyttämään.

Always kiss me good night- tekstitarra löysi paikkansa makuhuoneen seinältä. -Pitääkö tuo sitte  myös tehdä,  kysäisi  isäntä kun sovittelimme tekstiä vatupassin kanssa seinälle?  No, ei oo  toteutunu....

Sukkakimara

"Lintulauta,välähdys keltaista. Yhtä kirkas kuin se ilo,jota tunnemme voidessamme antaa teille tämän langan. Meiltä teille rakkaudella."  Novitan lankakerissä on aivan ihania tekstejä. Ja lankojen nimet; talitintti,peipponen,pöllö, punatulkku jne. Ei vain voin olla ottamatta ihanaa lankakerää käteen,luomaan silmukoita  ja alkaa kutomaan villasukkia. Nämä raitasukat on kudottu talitintti langasta. Eikös se ole kuitenkin sinitiainen jolla on  sinistä päässä, ei talitintti. Novitan lintubongarilla on tainnut olla lintukirjasta väärä sivu esillä.

Aika moni sukulainen ja ystävä löytää tänä jouluna joulupaketista kutomani raitasukat. Lankakerien etiketeissä olevat hauskat lankojen nimet ja runonpätkät aion hyödyntää pakettikorteissa. Onneksi sormi on nyt parantunut ja voin jatkaa kutomisharrastustani taas täysin voimin. Viisi viikkoa sormi paketissa oli
piinallista.

                                    ....kuin seitsemän
                                        sydäntä sykkivää,
                                    seitsemän tähteä tuikkivaa,
                                   seitsemän kuusta kolisevaa...
   

                                  

Sadepäivän iloksi kesämuistoja

Sade piiskaa ikkunaruutuun ja tuuli riepottelee koivunoksia. Viimeiset kellastuneet lehdet yrittävät nousta vielä kerran tanssiin, mutta raskas sade pakottaa ne takaisin maata vasten. Syksyn sydän sykkii kiihkeimmillään. Kesän jäljet katoavat ja raikkaat  ja kepeät  kesän tuoksut ovat muuttuneeet  vahvoiksi syksyn aromeiksi. On hämärähyssyn ja hiljaisuuden aika. Muistot menneestä kesästä, aurinkoisita päivistä ja väriloistosta ovat tallentuneet valokuviksi, joista ammmenan iloa tähän sateiseen päivään.

Olen ollut jo reilut neljä viikkoa "yksikätisenä". Mursin oikean käden keskisormen ja olen joutunut pitämään siinä lastaa. Tällä viikolla sain lastan vihdoin pois ja alkoi kuntouttaminen. Kevyttä sidettä olisi vielä jaksettava pitää ensi torstaihin saakka, jolloin palaan taas työelämään. Yksikätisenä arki on paljon haastavampaa ja on ollut pakko pysähtyä ja hidastaa tahtia, mikä on kyllä tehnyt hyvää niin sielulle kuin ruumillekin. On ollut aikaa omille ajatuksille. Blogiakin jaksaa taas päivittää. Olen jo jonkin aikaa kirjoittanut Vanhan Metsätien elämästä myös Suomela blogin sivuilla ja välillä on tullut mieleen , onko mielekästä kirjoittaa kahta blogia. Molemmat blogini ovat kuitenkin rakkaita minulle ja kummastakaan en malttaisi luopua. Toivottavasti lukijoita riittää molempiin. Aika näyttää jatkuuko molemmat vai luovunko toisesta.

Hämärähyssyn pauloissa hyvää viikonloppua kaikille lukijoilleni

Elisabet

Makuuhuoneen remontti valmistuu

Elokuussa kesälomalaista ovat ilmat suosineet. Eipä ole ollut aikaa nauttia leppoisista ja lämpöisistä kesälomapäivistä. Meillä on nimittäin tehty remonttia. Työn alla ovat makuhuoneemme sekä eteinen. Sitten onkin puoli taloa remontoitu. Ensi kesänä EMME aio remontioda yhtään mitään.( Sanomatta paras....) Makkari alkaa olla valmis, niitä kuuluisia viimeisiä listoja lukuunottamatta.  Parin viikon olohuoneesssa nukkumisen jälkeen uni maistuu makealta vasta remontoidussa makuuhuoneessa. Huoneen päävärinä  on lämmin ruskea. Eteisestä aukeaa lasinen pariovi suoraan makuuhuoneeseen. Oli kallis, mutta niin upea.
Eteisen laajennus ja remontointi on vielä pahasti vaiheessa. Laitan kuvia kunhan valmistuu....Nautitaan elokuun pimenevistä illoista ja sytytellään lyhtyjä ja kynttilöitä. Syksy on ihanaa aikaa!

Mustikanvarpukranssi ja lisää sammalpalloja

Jos metsään tahdot mennä nyt sä takuulla yllätyt. No enpä muistanut mennessäni, että hirvimiehet ovat  nyt  metsissä. Siellä heitä vilisi metsäteiden varsilla pyssyt ojossa.  Olin päättänyt sammalet ja jäkälät hakea ja ne myös hain. Sen verran on kuitenkin itsesuojeluvaistoa, etten pahimmalle tulilinjalle tuppautunut,  vaan löysin paikan mistä keräsin saaliini turvallisin mielin. Väsäilin lisää sammalpalloja  ja kokeilin pallon tekoa myös jäkälästä. Mustikanvarvuista tein kranssin, joka on  yhtä hassahtaneen näköinen kuin tekijänsä.

Syysvärejä ja sammalpallo kokeiluja

Illan hämärä laskeutuu yllättäen ja niin nopeasti työpäivän jälkeen. Oli kuitenkin aivan PAKKO kipaista puolipimeään metsään hakemaan ämpärillinen sammalta ja kokeilla sammalpallojen tekoa. Sain idean bolgista Maalaisunelmaa, josta löytyy myös hyvät ohjeet pallojen tekoon. Kokeilin nyt aluksi ihan vain tälläisiä minipalloja tuikkulyhtyjen päälle. Aion tehdä viikonloppuna(jos ehdin) suurempia palloja ulkosalle. Ulkokoristeiksi sammalpallot sopivatkin paremmin, niistä kun lähtee melko voimakas metsänpohjan tuoksu. Näin minimuodossa ne menevät sisälläkin ainakin jonkin aikaa.