JOULUNTAIKAA, JOULUNAIKAA

Tämä joulutarina on niin totta kuin on Petteri Poron kirkkaan punaisena loistava kuono pakkasyössä kirkkaalla tähtitaivaalla tai jouluyön hämärässä savusaunassa lempeistä löylyistä nautiskeleva saunatonttu. Jouluntaikaa, hyvä lukija, tämä on jouluntaikaa ja joulunaikaa. 

Ennen kuin tarina tuli todeksi, ehti monta pulleaa joulukinkkua saada herkullisen sinappihuntunsa ja monen monta mantelia sujahtaa maittavan joulupuuron sekaan. Eräänä joulukuisena pakkasiltana tunsin ilmassa pientä jouluntaikaa. Samana  iltana kuopuksemme sattui viettämään ratkiriemukasta pikkujouluiltaa, ja juuri tuona yönä sai alkunsa tämä joulun tarina.

Jo vuosia sitten kotiimme muutti harmaa hiippalakkitonttu, jolla oli tuuhea valkoinen parta ja valkoinen nuttu. Kovin oli yksinäinen tämä harmaa ja vanha hiippalakkitonttu. Joulukuisena pikkujouluiltana jouluntaika puuttui peliin. Aamun valjetessa harmaan hiippalakkitontun vierellä pullisteli pullea ja punalakkinen harmaapartainen tonttu-ukko. Siinä mutisivat tontut paksuihin partoihinsa keittiön patinoituneella satavuotiaalla pöydän kannella. 

Jos kuuntelee oikein tarkkaan juuri oikealla hetkellä, saattaa kuulla pariskunnan vuolaasti keskustelevan keskenään. Kovin tuntuvat olevan huolissaan. Harmaa hiippalakki kuiskaa värisevällä äänellä punalakin korvaan: "Tässä talossa et voi koskaan tietää mihin joulun jälkeen päädyt. Varjele sentään, kun me joulukomistukset joudumme emännän inventaariolistalle. Et arvaa kuinka nutun helmat tärisevät, kun emäntä saa siivouspenspiraation ja tyhjentää meidän makuusopen piirongin laatikostosta. Siinä on jo moni toveri saanut häädön ja löytänyt sen viimeisen leposijan pihan perällä olevasta vihreästä säiliöstä. Ei näytä kovin mukavalta paikalta. Rauha heidän sielulleen. Punainen posliinipukki, jonka takapuolta vasten vietin poski litistyneenä koko viime vuoden, lensi kolisten siihen pahanhajuiseen vihreään pönttöön loppiaisen aikaan. Perheen kuopus vielä säesti emännän rinnalla, että roskiin vaan kaikki, roskiin vaan! Puistattaa vieläkin muistella sitä loppiaista ja kuopuksen päättäväistä äänensävyä. Ei mitään armoa. Emäntä taitaa kuitenkin vähän tykätä minusta. Yhtenä aamuna se silitteli valkoista partaani, isännältä salaa. Asetteli minut kauniisti paraatipaikalle keittiön pöydälle hyasintin viereen. Myönteistä tässä kaikessa on tietenkin se, että meille kahdelle on nyt ruhtinaallisesti tilaa piirongin laatikossa, eikä tarvitse enää haistella posliinipukin pieruja. Tiedä vaikka meille tulisi perheenlisäystä." Tässä kohdin olin näkeväni kuinka harmaa hiippalakkitonttu iski viehkeästi silmää punalakille. 

Punalakki mutisee tuuheaan partaansa: " Kyllä minä osaan komiaa olla. Emäntä ihastui minuun ensisilmäyksellä. Aika varmoilla vesillä olemme. Tottahan emäntä  heti näki, kuka tässä talossa isäntä on. Tänne taloon minä tulin jäädäkseni. Oli se melkoinen koettelemus, kun minut tänne aamuyöstä raahattiin. Kuopuksen villakangastakin taskussa yritin pysytellä menossa mukana. Oli aikamoista höykytystä. Sitä se on, tämä pikkujouluaika. Minä olen kuulemma joku pikkujoululahja. Noh, mikäs meidän on tässä olla, komia pari, satavuotiaalla pöydänkannella hyasintin vieressä. Hyvää joulua sinulle harmaa hiippalakkini."

Merellisiä elämää suurempia pohdintoja

Istun auringon lämmittämällä aaltojen sileäksi hiomalla rantakivellä ja tuijotan merenlahdelle. Kastan varpaani varoen viileään veteen. Ikävän märkää ja kylmää. Tunnen itseni äärettömän pieneksi palaseksi tämän ikiaikaisen maiseman keskellä. Vanhojen harmaiksi patinoituneiden venevajojen tyhjissä nurkissa ujeltavat samat vuosisataiset tuulet. Rantakiviä ja kallioita huuhtovat loputtomaan liikkeeseen väsymättömät aallot. Vuosituhannesta toiseen sama väsymätön rytmi jatkuu lakkaamatta koskaan.
 Huokaan syvään ja nousen hiljaa ylös. Suolaisen meren tuoksu hiuksiini syöpyneenä astelen paljain varpain polkua pitkin pois. Neulanen pistää jalkaan. Kenkiä en laita, en lainkaan. Onhan kesän viimeinen hetki paljaiden varpaiden. Talven varalle ammenan voimaa kaikesta tästä. Vielä kerran käännyn taakseni katsomaan. Lupaan, kunhan talvi taakse jää,  tänne palaan suvea taas viettämään.

Kitchen update

Tänään oli makoisa mansikkapäivä. Edes yksi laatikollinen mansikoita on pakko saada pakkaseen talven varalle. Ja kulhollinen pitää jättää heti syötäväksi, jotta saadaan suut makiaksi...

Tilataidetta sokerilla....Hi hi. Tätä hommaa ei talon miesväki  ymmärrä. Äitee taas leikkii kameran kanssa. 

Keittiömme vuosimallia  -72! Sitä SUURTA remppaa odotellessa (ja lottovoittoa...) teimme alkukesästä pientä pintaremonttia keittiössä. Ovet saivat uuden maalipinnan, varmaankin jo viidennen kerran. Tällä kertaa entinen sininen keittiö muuttui valkoiseksi. Seiniin valitsimme Boråsin Karlslundin mallistosta tapetin. Vanhemman pojan kommentti: " Aika vanhanaikaista tapettia." Sitäpä nimenomaan. Puutalon henkeen sopivaa. 

Muutamia uusia kuvia

Eteisemme laajennusosa valmistui jo viime jouluksi. Kovin ahkerasti ei siis ole tullut päivitettyä blogia. Vanha pikkuruinen tuulikaappi on enää muisto ja nyt meillä on vihdoin ja viimein tilava ja toimiva eteinen. Kelpaa tänne nyt levitellä skeittareita ja tennareita. Eilen illalla lattialla lojui melkoinen määrä sekä omien että vierailevien teinien popoja ja isosta lattiatilasta huolimatta kaikki sikinsokin oven suussa.

 Tämä pöytä on VANHA! Ikää pöydällä on tietääksemme 150 - 200 vuotta.  Monenmoista aikakautta on vanhus nähnyt ja monta tarinaa kuullut. Pesimme pöydän perusteellisesti kidesoodalla ja öljysimme pinnan anttiikitammen värisellä puuöljyllä. Entiset pyökin väriset tuolit eivät tietenkään sovi yhteen vanhan patinoituneen pöydän kanssa. Tuolit saivat niskaansa vaaleat huput.

Näkymä eteishallista olohuoneeseen. Pienen tarjoilupöydän paikalla oli ruma kaapinrotisko, joka sai häädön. Seinä tapetoitiin Boråsin Vintage tapetti mallistosta lötytneellä kukkatapetilla.

Kuvakirja omista kuvista

Kuvakirja omasta blogista on mukava muisto. 

Kirjan kansien välissä kuvat säilyvät pitkään, jopa tuleville sukupolville. Tietokoneella lojuvat kuvatiedostot eivät säily. Jonain päivänä tapahtuu se väistämätön. Puff.....ja

 kuvat  häviävät pienikisi atomeiksi ja  tallentamasi  muistot ja tärkeät aikakautesi dokumentit leijalevat ääerttömässä bittiavaruudessa sikin sokin biljoonien muiden muistojen seassa. Tulevaisuudessa ei mennäkään  kirjastoon tai arkistoon etsimään vanhoja valokuvia mikrofilmeiltä, vaan joku neropatti kalastelee avaruuteen karanneita bittejä ja myy haaviinsa saamansa muistot kovaan hintaan kansalaisille.

Elämää Vanhalla Metsätiellä kuvakirjan olen tehnyt jo ajat sitten. Nyt olisi tarkoitus alkaa väsätä kuvakirjaa miehelleni syntymäpäivälahjaksi. Kerään valokuvia hänen eri elämänvaiheista aina lapsuudesta saakka, skannaan kuvat koneelle ja teen kuvakirjan. Helppoa eikä maksa paljon ja takuuvarmasti lahjan saaja ilahtuu omasta elämästä kertovasta kirjasta. Kuvakirjan voi edullisesti tilata täältä PhotoBox.

Tapetointia Sunnuntain ratoksi

Meidän porstuaprojekti on edennyt tapetointi vaiheeseen. Siinä rumbassa kuluikin mukavasti eilinen pyhäpäivä. Eteinen on muuten kauttaaltaan tapetoitu kukonaskelkuvioisella lasikuitutapetilla ja maalattu maitokahvin väriseksi, mutta yksi seinä tapetoitiin tällä tehostetapetilla. I love it.  Se on niin mua.Käyn vähä- väliä tuijottelemassa eteisen seinää ja fiilistelemässä. Mielikuvitus alkaa laukata kun tapetin vanhoja tekstejä lueskelee. Tapetoinnista yli jääneille hukkapaloille keksin mainion käyttökohteen. Ne sopivat hienosti lahjapakettien käärepaperikisi. Tällaiseen kuosiin on kiva kääräistä esim. kirja lahjaksi. Jos joku haluaa muutaman palan, niin lahjoitan mielelläni.

 Tämän tekstijulisteen ostin jo paljon ennenkuin eteisremppaa oli edes aloitettu. Tiesin jo silloin, että uuden eteisen seinälle tämän joskus ripustan. Mutta en löydä sopivaa kehystä tähän. Mikä sopisi, ehdotuksia???
Seuraavaksi alan etsiä eteisen kattoon sopivaa valaisinta. Riippuvalaisin vai plafondi? Ehkä eteisessä plafondi on hyvä vaihtoehto. Valaisimessa saisi olla tapetin henkeen sopivaa menneen ajan tuulahdusta. Sopiva malli löytyy varmasti täältä  Plafondi - Laatuvalaisin.fi
.

Lintubongausta

Tänä aamuna tapahtui se odotettu ja pelätty hetki. Toverini talitintti koputti keittiön akkunaan. Kaverikseen oli kutsunut pienen sinitiaisen syksyn ensivierailulle Vanhalle Metsätielle. - Missä ovat auringonkukansiemenet? Eihän täällä ole koko lintulautaa. Pähkinöistä nyt puhumattakaan....Sorry my littele friends. Lintulaudan kotipensas, iso ja kirvainen lumipallo, sai alkusyksystä häädön. Silloin  päätin, että meillä ei tänä talvena harrasteta lintujen talvituokintaa, niin hieno asia kun se onkin. Viime talvena aina niin mukava puuha, lintujen ruokkiminen, muuttui pakkopullaksi. Tuli kuppi täyteen. Jääköön siis talitintin kuppi tänä talvena täyttämättä. Olin henkisesti sparranut tätä aamua varten. En ratkea, puhkea vuolaisiin kyyneliin ja syöksy markettiin siemensäkkien juurelle itkemään. Jääköön pähkinät, talipallot, pötkylät ja patukat. Kalliitakin ovat ryökäleet.
-Lentäkää naapurin ruokintapaikalle. Siellä näkyy jo olevan siemenet paikallaan. Pystytänkö linnuille kyltin, nuoli naapurin lintulaudalle. Entäs kun ne ihanat punatulkut saapuvat tai pulleat peltopyyt lyllertävät jonossa paikalle. Kestääkö kantti vai komeileeko blogissani joku aamu kuva meidän akkunan alta, missä jököttää paksu heinäseiväs lintulautoineen ja talipalloineen....

Vielä kerran makuuhuone kuvia

Makuhuoneen lattaimateriaaliksi valitsimme laminaatin, tammen värisen lankkulaminaatin. Mitä enemmän madonreikäjäljitelmää sen parempi. Huolellisesti valitsin kaikista reikäisimmän näköiset palat näköalapaikalle. Vanha hulluna ihastun aina kaikkeen mikä edes vähän näyttää vanhalta ja kuluneelta. Unelmataloni olisi vanha maharottoman suuri pohjalainen maalaistalo, joka seisoisi ylväänä mäen päällä ja katselisi alas jokilaaksoon komiaa peltomaisemaa. Nyt on vain huokaistava syvään ja tyydyttävä tähän meidän 70-lukulaiseen retrotaloon metsänlaidassa ja yritettävä tehdä tästä mahdollisimman  mukava ja kotoisa pesä.

Pehmeälle lampaantaljamatolle on luksusta upottaa aamulla paljaat varpaat. Vilukissan varpaat ovat kyllä visusti  lymyssä villasukkien sisällä, mutta tuntuu se pörröinen matto ihanalta villasukkien allakin. Näitä lampaantaljoja on meidän kodissa viskottu paikasta toiseen. Välillä ne ovat olleet sohvalla tai lepotuolilla, välillä jopa pihasaunan pukuhuoneessa sisustusrekvisiittana. Nyt ne taisivat löytää lopullisen paikkansa sängymme vierusmattoina.

Sopivia yöpöydän lamppuja etsin kauan. Lopulta tykästyin näihin home- printillä varaustettuihin yksilöihin. Lamppujen jalat ovat valkoista puuta ja varjostimet on helppo vaihtaa kun alkaa kyllästyttämään.

Always kiss me good night- tekstitarra löysi paikkansa makuhuoneen seinältä. -Pitääkö tuo sitte  myös tehdä,  kysäisi  isäntä kun sovittelimme tekstiä vatupassin kanssa seinälle?  No, ei oo  toteutunu....

Sukkakimara

"Lintulauta,välähdys keltaista. Yhtä kirkas kuin se ilo,jota tunnemme voidessamme antaa teille tämän langan. Meiltä teille rakkaudella."  Novitan lankakerissä on aivan ihania tekstejä. Ja lankojen nimet; talitintti,peipponen,pöllö, punatulkku jne. Ei vain voin olla ottamatta ihanaa lankakerää käteen,luomaan silmukoita  ja alkaa kutomaan villasukkia. Nämä raitasukat on kudottu talitintti langasta. Eikös se ole kuitenkin sinitiainen jolla on  sinistä päässä, ei talitintti. Novitan lintubongarilla on tainnut olla lintukirjasta väärä sivu esillä.

Aika moni sukulainen ja ystävä löytää tänä jouluna joulupaketista kutomani raitasukat. Lankakerien etiketeissä olevat hauskat lankojen nimet ja runonpätkät aion hyödyntää pakettikorteissa. Onneksi sormi on nyt parantunut ja voin jatkaa kutomisharrastustani taas täysin voimin. Viisi viikkoa sormi paketissa oli
piinallista.

                                    ....kuin seitsemän
                                        sydäntä sykkivää,
                                    seitsemän tähteä tuikkivaa,
                                   seitsemän kuusta kolisevaa...
   

                                  

Sadepäivän iloksi kesämuistoja

Sade piiskaa ikkunaruutuun ja tuuli riepottelee koivunoksia. Viimeiset kellastuneet lehdet yrittävät nousta vielä kerran tanssiin, mutta raskas sade pakottaa ne takaisin maata vasten. Syksyn sydän sykkii kiihkeimmillään. Kesän jäljet katoavat ja raikkaat  ja kepeät  kesän tuoksut ovat muuttuneeet  vahvoiksi syksyn aromeiksi. On hämärähyssyn ja hiljaisuuden aika. Muistot menneestä kesästä, aurinkoisita päivistä ja väriloistosta ovat tallentuneet valokuviksi, joista ammmenan iloa tähän sateiseen päivään.

Olen ollut jo reilut neljä viikkoa "yksikätisenä". Mursin oikean käden keskisormen ja olen joutunut pitämään siinä lastaa. Tällä viikolla sain lastan vihdoin pois ja alkoi kuntouttaminen. Kevyttä sidettä olisi vielä jaksettava pitää ensi torstaihin saakka, jolloin palaan taas työelämään. Yksikätisenä arki on paljon haastavampaa ja on ollut pakko pysähtyä ja hidastaa tahtia, mikä on kyllä tehnyt hyvää niin sielulle kuin ruumillekin. On ollut aikaa omille ajatuksille. Blogiakin jaksaa taas päivittää. Olen jo jonkin aikaa kirjoittanut Vanhan Metsätien elämästä myös Suomela blogin sivuilla ja välillä on tullut mieleen , onko mielekästä kirjoittaa kahta blogia. Molemmat blogini ovat kuitenkin rakkaita minulle ja kummastakaan en malttaisi luopua. Toivottavasti lukijoita riittää molempiin. Aika näyttää jatkuuko molemmat vai luovunko toisesta.

Hämärähyssyn pauloissa hyvää viikonloppua kaikille lukijoilleni

Elisabet

Makuuhuoneen remontti valmistuu

Elokuussa kesälomalaista ovat ilmat suosineet. Eipä ole ollut aikaa nauttia leppoisista ja lämpöisistä kesälomapäivistä. Meillä on nimittäin tehty remonttia. Työn alla ovat makuhuoneemme sekä eteinen. Sitten onkin puoli taloa remontoitu. Ensi kesänä EMME aio remontioda yhtään mitään.( Sanomatta paras....) Makkari alkaa olla valmis, niitä kuuluisia viimeisiä listoja lukuunottamatta.  Parin viikon olohuoneesssa nukkumisen jälkeen uni maistuu makealta vasta remontoidussa makuuhuoneessa. Huoneen päävärinä  on lämmin ruskea. Eteisestä aukeaa lasinen pariovi suoraan makuuhuoneeseen. Oli kallis, mutta niin upea.
Eteisen laajennus ja remontointi on vielä pahasti vaiheessa. Laitan kuvia kunhan valmistuu....Nautitaan elokuun pimenevistä illoista ja sytytellään lyhtyjä ja kynttilöitä. Syksy on ihanaa aikaa!

Mustikanvarpukranssi ja lisää sammalpalloja

Jos metsään tahdot mennä nyt sä takuulla yllätyt. No enpä muistanut mennessäni, että hirvimiehet ovat  nyt  metsissä. Siellä heitä vilisi metsäteiden varsilla pyssyt ojossa.  Olin päättänyt sammalet ja jäkälät hakea ja ne myös hain. Sen verran on kuitenkin itsesuojeluvaistoa, etten pahimmalle tulilinjalle tuppautunut,  vaan löysin paikan mistä keräsin saaliini turvallisin mielin. Väsäilin lisää sammalpalloja  ja kokeilin pallon tekoa myös jäkälästä. Mustikanvarvuista tein kranssin, joka on  yhtä hassahtaneen näköinen kuin tekijänsä.