Mustikanvarpukranssi ja lisää sammalpalloja

Jos metsään tahdot mennä nyt sä takuulla yllätyt. No enpä muistanut mennessäni, että hirvimiehet ovat  nyt  metsissä. Siellä heitä vilisi metsäteiden varsilla pyssyt ojossa.  Olin päättänyt sammalet ja jäkälät hakea ja ne myös hain. Sen verran on kuitenkin itsesuojeluvaistoa, etten pahimmalle tulilinjalle tuppautunut,  vaan löysin paikan mistä keräsin saaliini turvallisin mielin. Väsäilin lisää sammalpalloja  ja kokeilin pallon tekoa myös jäkälästä. Mustikanvarvuista tein kranssin, joka on  yhtä hassahtaneen näköinen kuin tekijänsä.

Syysvärejä ja sammalpallo kokeiluja

Illan hämärä laskeutuu yllättäen ja niin nopeasti työpäivän jälkeen. Oli kuitenkin aivan PAKKO kipaista puolipimeään metsään hakemaan ämpärillinen sammalta ja kokeilla sammalpallojen tekoa. Sain idean bolgista Maalaisunelmaa, josta löytyy myös hyvät ohjeet pallojen tekoon. Kokeilin nyt aluksi ihan vain tälläisiä minipalloja tuikkulyhtyjen päälle. Aion tehdä viikonloppuna(jos ehdin) suurempia palloja ulkosalle. Ulkokoristeiksi sammalpallot sopivatkin paremmin, niistä kun lähtee melko voimakas metsänpohjan tuoksu. Näin minimuodossa ne menevät sisälläkin ainakin jonkin aikaa.

Kukapa pitäisi vanhoista hellanlevyistä

 Keittiössämme jököttää vanha liesi. Palvelusvuosia on tainnut jo kertyä enemmän kuin tarpeeksi, mutta en vain malta hellaparkaa vielä päästää eläkkeelle. Sen uuni  kun ei vielä koskaan ole pettänyt minua. Joka kerta kakut ovat onnistuneet. Se on hyvän uunin ansiota. Mikään komistus vanha hellarouva ei ole, mutta stailaataan, niin johan vanhakin komistuu. Lieden päälle heittetty pyyhe on hyvä ensiapu. Kunhan vain muistaa ottaa pyyhkeen pois ennenkuin laittaa hellanlevyn lämpiämään. Muuten saattaa joutua pian stailaamaan paljon muutakin...

Jauhopeukaloita ja taatelikakkua

Mitä pidemmälle syksy etenee sitä mausteisempia tuoksuja keittiössämme leijuu. Viikonloppuna uunissa tuoksui syksyn ensimmäinen porkkanalaatikko ja perunalaatikko. Mielessä kävi ajatus;  joulun tuoksu. Ei vielä ihan, mutta pikkuriikkinen muistutus siitä, mitä ihania tuoksuja onkaan taas odotettavissa. Tänä iltana meillä tuoksuu vastaleivottu taatelikakku, joka on koko perheen suosikki kakku. Herkullinen ja ennen kaikkea helppo valmistaa. Apuleipurina minulla oli Arttu poikamme. Hän on tänä syksynä aloittanut kotitaloustunnit koulussa ja olivat tänään koulussa leiponeet korvapuusteja.  Hyvin olivat puustit onnistuneet.  Arttu sai pilkkoa taateleita ja sekoittella jauhoja. Vähän pöllähteli, mutta hyvin meni.

Syystunnelmia

 

Tänään huomasin, että ruska-aika alkaa olla lopuillaan. Melkein kaikki puut ja pensaat ovat pudottaneet kauniit värikkäät lehtensä. Vain jokunen pensas pitää vielä sinnikkäästi kiinni viimeisistä oranssin punertavista lehdistään. Iltahämärässä puut näyttävät melkein kuin hiilellä piirretyiltä, teräviltä ja kovilta tummuvaa taivasta vasten. Milloinkahan ne taas kasvattavat vihreät lehtensä? Sitä odotellessa  on aika tunnelmoida ja tehdä olo mukavaksi. Syysiltaa piristämään toin kotiin  tänään hehkuvan oranssin callunan. Pujotin vielä säärystimen ruukun päälle tuomaan lämmintä ja pehmeää tunnelmaa.

Terveisiä Vanhalta Metsätieltä

On tullut aika palata tänne blogimaailmaan ja kertoa teille lukijani( jos teitä nyt enää on yhtään jäljellä) kuulumisia täältä Vanhalta Metsätieltä. Kesä meni menojaan jättäen ikävän. Muistan vielä elävästi ihollani keskipäivän paahtavan auringon poltteen. Varhaisen aamun, jolloin ihastelin aamukasteisen nurmikon kauneutta. Voimaa näistä kauniista päivistä ammenan arkeeni. Eletään jo myöhäistä syksyä. Aikaa jolloin iltapäivän hämärä, sininen hetki laskeutuu  joka päivä yhä aikaisemmin ja aikaisemmin. Tuntuu kuin aika pysähtyisi ja kellon viisarit hidastaisivat liikettään laskeutuvan hämärän mukaan. On taas aikaa istua alas tietokoneen ääreen ja kurkistaa mielenkiintoiseen blogimaailmaan. Kuuman teekupposen kera, lämpimät villasukat jalassa piipahtaa niin moneen ihanaan kotiin vierailulle.
Vanhalla metsätiellä on ahkeroitu. Kodinhoitohuoneemme on valmistunut ja ette voi uskoa kuinka ahkera kodinhoitaja minusta on tullut. Kiitos uuden kodinhoitohuoneen. Kodin liinavaatteet: pyyhkeet, lakanat ja tyynynliinat siliävät alta aikayksikön. Aiemmin en moiseen hommaan viitsinyt aikaani tuhlata, mutta nyt uudessa tilassa on niin mahdottoman mukava puuhastella. Minusta on arjen ylellisyyttä ottaa kaapista silitetyt pyyhkeet tai lakanat käyttöön. Tiedä sitten kuinka kauan tätä ylellisyyttä kestää....

Vihdoinkin kuvia uudesta kylppäristä!!!

 Vihdoin ja viimein sain päivitettyä tätä blogiani. Viime kerrasta onkin vierähtänyt jo tovi... Saunaremppa on jo valmis. Jotain pientä fiilattavaa toki vielä olisi, kuten pyyhekuivain kylppärin seinään, saunan lauteista puuttuu vielä jalkatuki jne.  Seuraavana onkin vuorossa sitten kodinhoitohuone. Pikkiriikkisen olemme jo alkaneet, mutta kuten olette huomanneet meillä nämä remontit  venyy ja kestää ikuisuuksia. Mutta eikös sitä sanota, että hiljaa hyvä tulee...