Sadepäivän iloksi kesämuistoja

Sade piiskaa ikkunaruutuun ja tuuli riepottelee koivunoksia. Viimeiset kellastuneet lehdet yrittävät nousta vielä kerran tanssiin, mutta raskas sade pakottaa ne takaisin maata vasten. Syksyn sydän sykkii kiihkeimmillään. Kesän jäljet katoavat ja raikkaat  ja kepeät  kesän tuoksut ovat muuttuneeet  vahvoiksi syksyn aromeiksi. On hämärähyssyn ja hiljaisuuden aika. Muistot menneestä kesästä, aurinkoisita päivistä ja väriloistosta ovat tallentuneet valokuviksi, joista ammmenan iloa tähän sateiseen päivään.

Olen ollut jo reilut neljä viikkoa "yksikätisenä". Mursin oikean käden keskisormen ja olen joutunut pitämään siinä lastaa. Tällä viikolla sain lastan vihdoin pois ja alkoi kuntouttaminen. Kevyttä sidettä olisi vielä jaksettava pitää ensi torstaihin saakka, jolloin palaan taas työelämään. Yksikätisenä arki on paljon haastavampaa ja on ollut pakko pysähtyä ja hidastaa tahtia, mikä on kyllä tehnyt hyvää niin sielulle kuin ruumillekin. On ollut aikaa omille ajatuksille. Blogiakin jaksaa taas päivittää. Olen jo jonkin aikaa kirjoittanut Vanhan Metsätien elämästä myös Suomela blogin sivuilla ja välillä on tullut mieleen , onko mielekästä kirjoittaa kahta blogia. Molemmat blogini ovat kuitenkin rakkaita minulle ja kummastakaan en malttaisi luopua. Toivottavasti lukijoita riittää molempiin. Aika näyttää jatkuuko molemmat vai luovunko toisesta.

Hämärähyssyn pauloissa hyvää viikonloppua kaikille lukijoilleni

Elisabet