maanantai 29. lokakuuta 2012

Kuvakirja omista kuvista




Kuvakirja omasta blogista on mukava muisto. 
Kirjan kansien välissä kuvat säilyvät pitkään, jopa tuleville sukupolville. Tietokoneella lojuvat kuvatiedostot eivät säily. Jonain päivänä tapahtuu se väistämätön. Puff.....ja
 kuvat  häviävät pienikisi atomeiksi ja  tallentamasi  muistot ja tärkeät aikakautesi dokumentit leijalevat ääerttömässä bittiavaruudessa sikin sokin biljoonien muiden muistojen seassa. Tulevaisuudessa ei mennäkään  kirjastoon tai arkistoon etsimään vanhoja valokuvia mikrofilmeiltä, vaan joku neropatti kalastelee avaruuteen karanneita bittejä ja myy haaviinsa saamansa muistot kovaan hintaan kansalaisille.
Elämää Vanhalla Metsätiellä kuvakirjan olen tehnyt jo ajat sitten. Nyt olisi tarkoitus alkaa väsätä kuvakirjaa miehelleni syntymäpäivälahjaksi. Kerään valokuvia hänen eri elämänvaiheista aina lapsuudesta saakka, skannaan kuvat koneelle ja teen kuvakirjan. Helppoa eikä maksa paljon ja takuuvarmasti lahjan saaja ilahtuu omasta elämästä kertovasta kirjasta. Kuvakirjan voi edullisesti tilata täältä PhotoBox.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Tapetointia Sunnuntain ratoksi




Meidän porstuaprojekti on edennyt tapetointi vaiheeseen. Siinä rumbassa kuluikin mukavasti eilinen pyhäpäivä. Eteinen on muuten kauttaaltaan tapetoitu kukonaskelkuvioisella lasikuitutapetilla ja maalattu maitokahvin väriseksi, mutta yksi seinä tapetoitiin tällä tehostetapetilla. I love it.  Se on niin mua.Käyn vähä- väliä tuijottelemassa eteisen seinää ja fiilistelemässä. Mielikuvitus alkaa laukata kun tapetin vanhoja tekstejä lueskelee. Tapetoinnista yli jääneille hukkapaloille keksin mainion käyttökohteen. Ne sopivat hienosti lahjapakettien käärepaperikisi. Tällaiseen kuosiin on kiva kääräistä esim. kirja lahjaksi. Jos joku haluaa muutaman palan, niin lahjoitan mielelläni.


 Tämän tekstijulisteen ostin jo paljon ennenkuin eteisremppaa oli edes aloitettu. Tiesin jo silloin, että uuden eteisen seinälle tämän joskus ripustan. Mutta en löydä sopivaa kehystä tähän. Mikä sopisi, ehdotuksia???
Seuraavaksi alan etsiä eteisen kattoon sopivaa valaisinta. Riippuvalaisin vai plafondi? Ehkä eteisessä plafondi on hyvä vaihtoehto. Valaisimessa saisi olla tapetin henkeen sopivaa menneen ajan tuulahdusta. Sopiva malli löytyy varmasti täältä  Plafondi - Laatuvalaisin.fi
.

torstai 18. lokakuuta 2012

Lintubongausta






Tänä aamuna tapahtui se odotettu ja pelätty hetki. Toverini talitintti koputti keittiön akkunaan. Kaverikseen oli kutsunut pienen sinitiaisen syksyn ensivierailulle Vanhalle Metsätielle. - Missä ovat auringonkukansiemenet? Eihän täällä ole koko lintulautaa. Pähkinöistä nyt puhumattakaan....Sorry my littele friends. Lintulaudan kotipensas, iso ja kirvainen lumipallo, sai alkusyksystä häädön. Silloin  päätin, että meillä ei tänä talvena harrasteta lintujen talvituokintaa, niin hieno asia kun se onkin. Viime talvena aina niin mukava puuha, lintujen ruokkiminen, muuttui pakkopullaksi. Tuli kuppi täyteen. Jääköön siis talitintin kuppi tänä talvena täyttämättä. Olin henkisesti sparranut tätä aamua varten. En ratkea, puhkea vuolaisiin kyyneliin ja syöksy markettiin siemensäkkien juurelle itkemään. Jääköön pähkinät, talipallot, pötkylät ja patukat. Kalliitakin ovat ryökäleet.
-Lentäkää naapurin ruokintapaikalle. Siellä näkyy jo olevan siemenet paikallaan. Pystytänkö linnuille kyltin, nuoli naapurin lintulaudalle. Entäs kun ne ihanat punatulkut saapuvat tai pulleat peltopyyt lyllertävät jonossa paikalle. Kestääkö kantti vai komeileeko blogissani joku aamu kuva meidän akkunan alta, missä jököttää paksu heinäseiväs lintulautoineen ja talipalloineen....





keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Sisustuslehti friikki


am name="movie" value="http://ti.tradetracker.net/?c=5493&m=325310&a=123086&r=&t=html" />


Sisiustus- ja puutarhalehtien suurkuluttajana lehtiä kertyy vinot pinot. Hyllyt notkuvat ja kaapit pursuavat vanhoja lehtiä. Toisinaan kauhistuttaa ajatella sitä rahamäärää joka lehtiin uppoaa ja tulee tulevaisuudessakin uppoamaan, satoja tai varmaankin tuhansia euroja. Hups, sieltäkö se meidän huushollin rahasyöppö löytyikin. Mutta kun.... Onhan se aivan valtavan ihanaa ja rentouttavaa uppoutua uuden sisustuslehden maailmaan. Tehdä pikkuriikkinen pakomatka omasta arjesta kauniisiin koteihin tai matkata lehden sivuilla upeisiin puutarhoihin, edes mielikuvituksessa. Haaveilla mitä kivaa omaan kotiin keksisi  harmaata arkea piristämään. Juuri pussitin valtavan pinon lehtiä ja lahjoitin säkin siskolleni. Ei malta suoraan lehtikeräykseenkään viedä. Tietyt numerot, ne rakkaat aarteet, säilytän visusti perintökaapin hyllyllä. Niitä plaraan tämän tästä.. Yleensä niissä on ollut jokin tietty kuva tai kohde; tuommoisen mäki haluun...Niihin juttuihin palaan yhä uudestaa. - Aina vaanko sä sitä lehteä vahtaat? Jaa, että meillekö tuommoista? Kunpa saisi  isännänkin innostumaan sisustuslehtien kiehtovasta maailmasta.

name="wmode" value="transparent" />



tiistai 16. lokakuuta 2012

Vielä kerran makuuhuone kuvia


Makuhuoneen lattaimateriaaliksi valitsimme laminaatin, tammen värisen lankkulaminaatin. Mitä enemmän madonreikäjäljitelmää sen parempi. Huolellisesti valitsin kaikista reikäisimmän näköiset palat näköalapaikalle. Vanha hulluna ihastun aina kaikkeen mikä edes vähän näyttää vanhalta ja kuluneelta. Unelmataloni olisi vanha maharottoman suuri pohjalainen maalaistalo, joka seisoisi ylväänä mäen päällä ja katselisi alas jokilaaksoon komiaa peltomaisemaa. Nyt on vain huokaistava syvään ja tyydyttävä tähän meidän 70-lukulaiseen retrotaloon metsänlaidassa ja yritettävä tehdä tästä mahdollisimman  mukava ja kotoisa pesä.

Pehmeälle lampaantaljamatolle on luksusta upottaa aamulla paljaat varpaat. Vilukissan varpaat ovat kyllä visusti  lymyssä villasukkien sisällä, mutta tuntuu se pörröinen matto ihanalta villasukkien allakin. Näitä lampaantaljoja on meidän kodissa viskottu paikasta toiseen. Välillä ne ovat olleet sohvalla tai lepotuolilla, välillä jopa pihasaunan pukuhuoneessa sisustusrekvisiittana. Nyt ne taisivat löytää lopullisen paikkansa sängymme vierusmattoina.

Sopivia yöpöydän lamppuja etsin kauan. Lopulta tykästyin näihin home- printillä varaustettuihin yksilöihin. Lamppujen jalat ovat valkoista puuta ja varjostimet on helppo vaihtaa kun alkaa kyllästyttämään.


Always kiss me good night- tekstitarra löysi paikkansa makuhuoneen seinältä. -Pitääkö tuo sitte  myös tehdä,  kysäisi  isäntä kun sovittelimme tekstiä vatupassin kanssa seinälle?  No, ei oo  toteutunu....



maanantai 15. lokakuuta 2012

Sukkakimara

"Lintulauta,välähdys keltaista. Yhtä kirkas kuin se ilo,jota tunnemme voidessamme antaa teille tämän langan. Meiltä teille rakkaudella."  Novitan lankakerissä on aivan ihania tekstejä. Ja lankojen nimet; talitintti,peipponen,pöllö, punatulkku jne. Ei vain voin olla ottamatta ihanaa lankakerää käteen,luomaan silmukoita  ja alkaa kutomaan villasukkia. Nämä raitasukat on kudottu talitintti langasta. Eikös se ole kuitenkin sinitiainen jolla on  sinistä päässä, ei talitintti. Novitan lintubongarilla on tainnut olla lintukirjasta väärä sivu esillä.
Aika moni sukulainen ja ystävä löytää tänä jouluna joulupaketista kutomani raitasukat. Lankakerien etiketeissä olevat hauskat lankojen nimet ja runonpätkät aion hyödyntää pakettikorteissa. Onneksi sormi on nyt parantunut ja voin jatkaa kutomisharrastustani taas täysin voimin. Viisi viikkoa sormi paketissa oli
piinallista.

                                    ....kuin seitsemän
                                        sydäntä sykkivää,
                                    seitsemän tähteä tuikkivaa,
                                   seitsemän kuusta kolisevaa...
   

     

                             

perjantai 5. lokakuuta 2012

Sadepäivän iloksi kesämuistoja


Sade piiskaa ikkunaruutuun ja tuuli riepottelee koivunoksia. Viimeiset kellastuneet lehdet yrittävät nousta vielä kerran tanssiin, mutta raskas sade pakottaa ne takaisin maata vasten. Syksyn sydän sykkii kiihkeimmillään. Kesän jäljet katoavat ja raikkaat  ja kepeät  kesän tuoksut ovat muuttuneeet  vahvoiksi syksyn aromeiksi. On hämärähyssyn ja hiljaisuuden aika. Muistot menneestä kesästä, aurinkoisita päivistä ja väriloistosta ovat tallentuneet valokuviksi, joista ammmenan iloa tähän sateiseen päivään.

Olen ollut jo reilut neljä viikkoa "yksikätisenä". Mursin oikean käden keskisormen ja olen joutunut pitämään siinä lastaa. Tällä viikolla sain lastan vihdoin pois ja alkoi kuntouttaminen. Kevyttä sidettä olisi vielä jaksettava pitää ensi torstaihin saakka, jolloin palaan taas työelämään. Yksikätisenä arki on paljon haastavampaa ja on ollut pakko pysähtyä ja hidastaa tahtia, mikä on kyllä tehnyt hyvää niin sielulle kuin ruumillekin. On ollut aikaa omille ajatuksille. Blogiakin jaksaa taas päivittää. Olen jo jonkin aikaa kirjoittanut Vanhan Metsätien elämästä myös Suomela blogin sivuilla ja välillä on tullut mieleen , onko mielekästä kirjoittaa kahta blogia. Molemmat blogini ovat kuitenkin rakkaita minulle ja kummastakaan en malttaisi luopua. Toivottavasti lukijoita riittää molempiin. Aika näyttää jatkuuko molemmat vai luovunko toisesta.
Hämärähyssyn pauloissa hyvää viikonloppua kaikille lukijoilleni

Elisabet